Ensimmäisen viikon aikana olemme yhdessä opetelleet mm.päivärytmiä.
Illalla, välillä myöhäänkin, on sallittua hurjat ravit, taisteluharjoitukset ja muut välttämättömät villiintymiset... ja usein myös myöhäinen pieni iltapala. Kun nukkumaan mennään, niin sitten nukutaan se 6-8h (mielellään minä määrittelen sen). Yllättäen tämä on suurimman osan päivistä vielä toiminutkin.
Päiväunilla. Ylhäällä Puusti ja alhaalla Helmi. Minäkin olen kuvassa Helmin vatsaan nojaten.
Taisteluharjoituksia
Tuon päivärytmin opettelun lisäksi, ensimmäisen viikon harjoittelut ovat liittyneet lähinnä ruokailuun. Sisarukset, kun ovat sitä mieltä, että kaikki syötävä on heidän. Olen kokeillut hieman sähähtää ja murahtaa, kun tunkevat lautaselleni... siitä ei kyllä ole ollut mitään apua, hetken hölmistynyt katse ja uusi yritys päästä eväilleni. Kilttejä, kun ovat ja päästävät tarvittaessa toisensakin kupeilleen, niin eivät ymmärrä, etten minä jaa ruokaani heidän kanssaan.
Voisin melkein jonkin palkinnon antaa myös kerjäystaidoista. Siitä yrityksestä uskotella, että ihan kohta kuolevat varmaan nälkään. Jaloissa pyöriminen ja kimeä huutokonsertti on sen mukainen keittiössä, välillä jopa kahvia itselleni keittäessä. Huijaukseksi tämä on kuitenkin paljastunut sillä, että samanlainen kerjäys alkaa samantien, kun kupeista on vedetty reippaan kokoinen liha-annos! Huijauksen vahvistaa se, että ruuan etsimistä/ pyytämistä ei tapahdu, jollei keittiössä touhuta.
Tänään kyllä onnistuivat vierailevan kissaystäväni hämäämään, joka tokaisi, että hän olisi kyllä jo sortunut antamaan lisää ruokaa :D ...pennut on kuitenkin punnittu, eikä ne viikossa ole laihtuneet, ehkä jopa tullut pikkusen painoa lisää eli loistavaa teatteria täällä harrastetaan <3
Helmi "nälkäisenä"