sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Näyttelymurinaa, vatsapöpöjä & ennakkolahjoja

Jälleen on huomaamatta vierähtänyt kuukausi ja "lapsi" -perheessähän tapahtuu aina paljon sinä aikana.

Pari viikkoa sitten kävimme Turussa näyttelyssä. Ensimmäistä kertaa kaksipäiväisesti eli hotelliyöpyminenkin tuli testattua. Hotelliin kotiuduttiin nopeasti, kunhan ihmiset pitivät seuraa. Muualla käytyämme, yllättivät sisarukset palatessamme nopealla vastaantulolla ovella. Käytävälle rynnättiin tutkimaan meininkiä reippaana. Onneksi käytävä oli tyhjä ja herkut huoneessa helposti saatavilla, jolloin juniorit saatiin palautettua lyhyen tutustumisreissun jälkeen takaisin huoneeseen.
 Rentona sängyllä loikoilua oman viltin päällä.
Veikan huolenpitoa <3

 Näyttely meni Helmin kanssa tulosten kannalta jälleen ihan mukavasti, positiivisia lauseita ja molempina päivinä ex1. Jokin on kuitenkin muuttunut kasvavalla neidillä. Tällä kertaa Helmi sähisi, murisi ja häkistä poisotettaessa myös tärisi eli ei pystytty rentoutumaan. Lauantai reipasotteisen tuomarin kanssa oli hankalampi ja jouduin pitämään pikkuista sylissä koko arvostelun ajan. Sunnuntaina saimme ihastuttavan, tilanteen huomioivan, Bobbyn ja Helmi hieman jo rohkaistu olemaan pöydällä :) ...värin paras arvostelussa ei enää ollutkaan mukavaa ja siirryimme tuomarin luvalla kesken sivuun. Sunnuntaille hankin Helmille pussukan ja ehkä sekin hieman auttoi. Taitaa neidistä tulla Ulpu-äitinsä tavoin pussieläin. Toivottavasti tämä vaihe menisi ohitse, jotta näyttelyt voisivat olla jälleen pentuaikojen mukavia retkiä. 

Näyttelyn tuliaisina saimmekin sitten kotiolojen ensimmäisen vatsapöpön. Muutama päivä meni oksentaessa kaikille lattioille jättämilleni matoille vähintään kerran sekä paljon nukkuessa. Neste onneksi kelpasi vapaaehtoisesti, joten ruiskulla annoin vain vesi-maitohappobakteeriseosta. Noina päivinä ei edes osannut nauttia siitä, että kukaan ei ole kerjäämässä, kun itse syön. Onneksi parin päivän jälkeen alkoi näkyä paranemisen merkkejä ja viikonloppuna leikittiinkin jo lapsivieraiden kanssa lähes entiseen malliin. Lopullinen vahvistus paranemisesta tuli tämän viikon alussa, kun juniorit yrittivät uskotella, että edellisen viikon nälkä on jäänyt varastoon ja ruokaa tarvittaisiin koko ajan... sekä siitä, että aamuyöllä alkoi erittäin tehokkaat sekä pitkään jatkuvat ravit, joissa jälleen mutkat vedettiin suoriksi niin, että kynsien rapina vain kävi. 

Kuluneen kuukauden aikana tuli meille myös joulu ennakkoon ja juniorit saivat uuden radan katon rajaan. Radan toiseen päähän pääsee kiipeilytelineen ylätasolta ja toinen pää päättyy vanerilaatikkoon pöydän päätyyn. Pituutta radalla on yhteensä reilu kuusi metriä. Rakennelma oli erittäin onnistunut, eikä sen valmistumista edes meinattu malttaa odottaa, kun piti jo päästä kokeilemaan :D

 Hieman minua ensimmäisillä kerroilla jännitti, kun vauhdikkaita leikkejä yläilmoissa harrastettiin.
 vauhdissa ei kuvista saanut tarkkoja, mutta tunnelma välittyy kyllä.
 Radan toisen pään laskeutumisreitti oven vieressä.
Neiti tyytyväisenä. 

Turun näyttelyreissulla kasvattaja varoi automatkan aikana sanomasta kissoja nimeltä, ettei suotta odottaisi kontaktia, kun niistä puhutaan. Itse en ollut tajunnut asian tarpeellisuutta, kun tuntuu siltä, ettei nuo vieläkään ymmärrä omaa nimeään. Mietin hetken, että onkohan niissä jotain vikaa sen suhteen, kunnes tajusin, että vika on kyllä minussa. Aina ei taida olla hyväksi rakkaiden lasten moninimisyys... miten voisikaan tunnistaa nimeään, kun nimet vaihtuvat päivän ja tilanteen mukaan.
Helmi, Hippi, Hippiäinen, Sisko, Helmikkä, Rääpäle, Neiti... ja Puusti, Poika, Veikka, Jätkä... ja jonkun varmaan unohdinkin. Seuraava operaatio onkin keskittyä yhteen nimeen.

Lopuksi vielä pari kuvaa tämän aamun avaran luonnon Kolibri -ohjelman nauttimisesta.

 Helmi & Kolibri
Puusti & Kolibri tassuissa

Kuvissa juniorit ylpeänä esittelevät lihaksikkaat takaraajansa :)

tiistai 5. marraskuuta 2013

Hippi & Poika

Edellisestä kirjoittelusta on jo kulunut runsaasti aikaa ja saas nähdä mitä hullunkuristen perheiden tapahtumista saan tähän taltioitua.

Ensimmäisenä tilannekatsaus junioreiden kokoon: 6,5kk, jolloin Helmi 2,8kg ja Puusti 4,4kg. Tästä siis otsikon nimet. Helmiä olen kutsunut jo jonkin aikaa hippiäiseksi ja Puustista minulle sanottiin jokin aika sitten, että sen nimi ei voi olla mikään pulla-Puusti, kun jätkä on lihaksikkain kissa-nuorukainen, mitä me on nähty. Täten häntä ruvettiin kutsumaan Pojaksi. Minulle Puusti on kyllä nyt ja tulevaisuudessa Puusti, mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä ja viimeisin on tämä Poika. Helmi Hippiäisestä tuli siinä samalla lyhennetysti Hippi. Pakko myöntää, että tykkään kyllä näistäkin nimistä, joten meillä on nyt Puusti Poika ja Helmi Hippi(äinen).

Yksi ehkä eniten odotettuja asioita oli Tampereen syyskuisen näyttelyn kuvat, jotka Tessa.lv otti. Onneksi on salamat ja nopeat suljinajat. Saatiin sentään suurin osa liikkeestä pysäytettyä.
Pistän heti niitä tähän muutaman ja blogin loppuun lisää.

Sisarukset kiltin, söpön ja rauhallisen näköisinä, vaikka molempia nosteltiin useamman kerran kuvauspöydälle takaisin innostuttuaan liikaa kuvaajan leluista.
Helmi Hippiäinen edustuskelpoisena

Puusti Poika hurmaavana itsenään

Yksi suurimpia jännityksen aiheita viimeisen kuukauden aikana oli kymmenen päivän lomamme. Siis me ihmiset reissattiin ihan ulkomaille saakka, joten sisaruksille piti järjestellä toisenlainen loma. Reissuun lähtiessäni olin kyllä jo hyvillä mielin, sillä sisarukset saivat oleskella tutussa kodissaan ja saivat tutut ihmiset palvelijoikseen. Reissun ylittäessään puolenvälin, sain viestin, että voiko juniorit viedä toiseen osoitteeseen pariksi päiväksi. Koska tiesin paikan, niin lupasin ilman vastuuta niiden aiheuttamista tuhoista.

Isompia tuhoja ei juniorit aiheuttaneet, mutta hieman liikettä kuitenkin. Paikan koiran (joka ei ollut kotona) ruokasäkki rei-itettiin,  liskon terraarion edustalle rakennettiin barrikadi yöksi ja pikkutavaroita korjattiin pois sitä mukaa, kun juniorit löysivät niistä mukavia leluja itselleen.

Reissuun sain kuitenkin pari kuvaa, jotka kertoivat niiden viihtyneen.
 Kotoisen oloista leikkimistä
 Turvallista uneksimista

 Lisko kiinnosti erittäin paljon ja ehkä hieman toisinkin päin...
Loma oli siis onnistunut kaikille!

Tänään myrskytuulisena iltana, sähköt katkesivat tunniksi asunnoltamme. Sytytimme siis useita kynttilöitä. Tämä oli ensimmäinen kerta junioreiden aikana. Poika kävi ensimmäisenä tutustumassa, mutta huomasi onneksi riittävän etäältä lämmön ja poistui paikalta. Hipille tuo ei riittänyt, vaan päätti tutkia hieman lähempää... ja kävi niin kuin monelle kissalle ainakin kerran eli kulmakarvoista osa meni kippuralle. Sillä hetkellä poistuttiin paikalta, mutta oli lähellä, ettei toiselle puolelle käynyt samoin, kun liekki yhä edelleen kiinnosti. 

Muuten elämä on ollut varmasti melko samanlaista, kun useissa oci-perheissä. Korjataan sitten kiipeilypuuta tai asennetaan television seinäkiinnikkeitä, tiskataan tai laitetaan pyykkejä kuivumaan, niin kaikessa on apurit mukana. Eikä riitä, että etäältä katseltaisiin, vaan väliin pitää nenä työntää sekä hieman tassulla koittaa. Meidän ihmisten kotipäivät ovat heille edelleen melko rankkoja, kun pitää olla jatkuvasti valppaana, ettei vain missaa mitään :)

Poika on edelleen hieman rauhallisempi ja voisiko sanoa, että kiltimpi. Ei Hippikään tuhma ole, se vaan rakastaa kiipeilyä (vaatekaappien ylimmillekin hyllyille+ roikkumista kahvoista, naulakon päällä, suihkuverhotangon päällä, tuuletusikkunan päällä) ja tällä hetkellä haaveillaan makuuhuoneen roikkuvaan lamppuun hyppäämistä. Lisäksi Helmi on heittäytynyt "vauvaksi". Hän tulee aamusta "inisemään" viereen, kömpii peiton alle, kehrää + polkee ja puraisee... ei kovasti ja ilkeästi, vaan enemmänkin hellyyttä osoittaen ja kutittaen. Puusti puolestaan nukkuu yleensä kiltisti koko yön jaloissa ja tulee iltaisin syliin. Helmi ei ole aikoihin rauhoittunut enää istuessa syliin.

On multa kysyttykin, että oletko varmasti hankkinut kissoja? ...toinen kun makoilee (ja kävelee) jaloissa kuin koira ja toinen kiipeilee kuin marakatti... niin, katti kuin katti, vaikka olisikin sitten marakatti :D

Eiköhän tässä jälleen yhdeksi kerraksi tarinaa. Lopuksi vielä muutamia kuvia, kun juniorit olivat lähes 5kk ikäisiä.











sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Minne pennut ovat kadonneet?

Helmi ja Puusti saavuttavat pian 5kk:n iän. Ei siis vielä paljon mitään, mutta huomaan, ettei minun luonani enää ole pentuja, vaan pari persoonallista junioria. Fyysisestikin on 1,5kk:n aikana kasvettu reippaasti. Puustille on tullut painoa lisää kilo ja Helmillekin 0,8kg.

Sisaruksien yhteisiä touhuja on ollut huippua seurata. Ajatus siitä, että minä jään huomiotta, on ollut aivan turha. Päivä päivältä persoonat tulevat selkeämmin esille ja he hakevat itsekseen kontaktia minuun. Tänäänkin on Puusti jo sylitellyt yksin näyttelystä saavuttuamme ja nyt kirjoittaessani tulee Helmi kehräten puskemaan läppäriä, käppäilemään sen yli, kiipeää syliini ja niskaani ja keskeyttää puuhani Ihanalla tavalla.

Jotkin Helmin neitimäiset piirteet muistuttavat edesmenneen Viivi-kissani piirteitä, jopa siinä määrin, että mainitsin läheiselleni välillä meinanneeni kutsua häntä Viiviksi. Vastaukseksi sain, että olen kutsunut jo... Täysin eri kissa ja persoona tuo on, eikä nimi tule haikeudella, vaan ihan alitajunnan virtana, ilman vertausta tai kaipuuta Viiviä kohtaan.

 Edelleen ajoittain juniorit mahtuvat molemmat syliini yhtä aikaa <3
 On ne vaan niin lutusia... varsinkin, kun nukkuvat :)

Tänään oli jälleen näyttelypäivä. Tällä kertaa kotinurkilla Tampereella. Uskon, että lyhyempi matka oli meille kaikille mukavempi. Ennakkojännitystä ei ollut tällä kertaa sisaruksillakaan, joten ensimmäiset tunnit kävimme yhteistä henkistä taistoa siitä, että saavatko he tahtonsa läpi ja pääsevät pois häkistä (tai ainakin saavat ruokaa ...ja lisää ruokaa) vai onko päätös minun ja he pysyvät siellä. 

Jonkinlaiseen kompromissiin pääsimme ja vuoronperään he pääsivät sylistäni tutkailemaan niin muita ihmisiä kuin kisujakin. Juniorit saivat silityksiä useilta lapsilta ja uskon, että ilo oli ainakin minun ja lasten välillä molemmin puolinen. Koska sisarukset ovat niin kilttejä, niin oli mukavaa antaa vierailijoiden silittää heitä ja samalla kertoa, kuinka ihania ocit ovat! 

 Iltapäivällä oli ilo löytää heidät hyvin rentoutuneena häkistään.
 Taisin herättää sisarukset oikeilta uniltaan :D
 Puusti jatkoi unia ja Helmi päätti hieman siirtyä, jotta kuvaan saadaan paremmin kasvattaja Ullan tekemä Piraatti-pentueen huopa... sekä hieman tuunailtua sisustusta (verhojen takana on tietenkin pitänyt käydä moneen kertaan).

Kehuja ja ex1 Helmi jälleen sai... mietin vaan, että kehutaanko kaikki lapset samalla tavalla ja sitten vasta joskus isompina tulee totuus esille :) Puustikin pääsi moikkaamaan tuomaria. Epävirallisesti ja koko arvostelun päätyttyä. Erityisesti turkin kunto ja kuvioinnit saivat häneltä innostuneet kehut, mutta lihaksikas ja hyvämallinen kroppakaan ei jäänyt huomaamatta. Täplien kanssa se olisi varmasti kova kilpailija sisarilleen, mutta taitaa nyt poikkeavalla kuvioinnillaan, viedä kuitenkin voiton kaikkien suosiossa yksimielisesti.

Päivän yksi kohokohta oli se, kun kävimme Tessan kuvattavana. Uskomattoman hyvin löytyi kuvista onnistuneita, vaikkei kaverit pysyneetkään yhtään paikallaan ja aikaa kului niiden takaisin pöydälle nostamiseen lähes yhtä paljon kuin kuvaamiseen. Muutamille kierosilmille ja jääkiekon maalivahti-tyyppisille kuville nauroimme Ullan kanssa ääneen, mutta ne jäi kuitenkin lunastamatta. Nyt vain odottelen kuvien saapumista sähköpostiini. 

 Puustin kanssa keskusteluita pihapenkillä lämpimänä syyskuisena alkuiltana. Puusti on edelleen sitä mieltä, että valjailla on jokin luonnoton voima, joka pyrkii kaatamaan hänet. Siksi ulkoilu on hänen kanssaan enimmäkseen istuskelua ja juttelua :)
 Puusti esittelee komeaa kuviointiaan ja kiiltävää turkkiaan.
 Helmi ei ole antanut valjaille samaa valtaa, vaan paikasta toiseen säntäilyn lisäksi, jatkaa kiipeilytaitojen testaamista hyppäämällä puunrunkoon.
 Suloinen neiti pienen hetken paikallaan, jotta saadaan yksi lähes heilahtamaton kuva kännykällä.
"En se minä ollut..."
Puusti on löytänyt vessapaperirullat ja löytää ne myös muualtakin kuin telineestä... siksi niitä on tuhoutunut jo neljä. 
Vähäistä tämä silti on eli muuten tuhot ovat jääneet lähes olemattomiin.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. 
Lämmintä syksyn jatkoa toivottavat,

Helmi, Puusti & Tiina

maanantai 26. elokuuta 2013

Tarjoilija - keitossani on kissa!

Tänään oli se päivä, kun juniorit pääsivät tutustumaan työpaikkaani. Päivä oli jännittävä, maailmaa avartava ja usealle ihmisellekin piristävä. 

Päivän tohinassa unohdin ottaa kuvia, joten ohessa kotitoimistopäivän apurit väsähtäneenä muutamaa viikkoa aiemmin.

Autoilua ei ole paljon tullut harrastettua, joten matkalla hieman kapinoitiin sitä vastaan. Tosiasiassa kuitenkin melko hiljaista jutustelua sisarukset pitivät. Perille saavuttua, vastassa oli uuden ympäristön lisäksi, kolme uteliasta ihmistä. Ensimmäinen kommentti heiltä oli, että ei taida tänään tulla työnteosta mitään :) 

Kahvihetken jälkeen jokainen kuitenkin siirtyi omiin tehtäviinsä ja juniorit aloittivat paikkaan tutustumisen. Varovaisesti siirryttiin nurkasta toiseen ja kaverin kadottua nurkan taakse, se houkuteltiin äänekkäästi takaisin. Kärpäset rohkaisivat sisarukset vauhtiin. Niiden perässä mentiin tilasta toiseen, tehtiin näyttäviä ilmahyppyjä ja tietenkin talsittiin työpöydällä näppäimistön päältä monen monta kertaa. Kärpäset olivat isoja ja nopeita, joten antoivat haastetta pitkäksi aikaa kavereille.

Lounashetken aikana sisarusten viehättävyys pääsi parhaimmillaan esille. Keittolautaset oli saatu juuri eteen, kun Puusti päätti hypätä kapeasta tuolinraosta pöydälle... tuloksena oli kisu puoliksi keittolautasella! Hetken hämmennyksen jälkeen, tassuja ravistellen, siirryttiin hetkeksi sivuun siistimään itseään... niin ja tietenkin sen jälkeen jatkettiin esitystä, jossa molemmat muka kärsivät ihan järjetöntä nälkää...

Ihmisten saatua kunnialla loppuruokailunsa suoritettua, oli junioreiden vuoro. Keittiö oli sulattanut katkarapuja, jotka katosivat kupeista hetkessä. Evästystä seuratessamme kaveri kertoi, että heillä koirat syövät kiireellä omat ruokansa ja sen jälkeen menevät nuolemaan toistensa kupit. En kerinnyt ihan sanomaan loppuun, että niin nuokin tekevät, kun jo vaihtoivat paikkaansa toistensa jälkiä putsaamaan... koiramaista käytöstä?

Kaikesta rohkaistuneena sujui loppupäivästä rappusten juoksu jo kuin vanhoilta tekijöiltä (vaikka kotona ei rappusia olekaan) ja toimistoon kuulin sen, että juoksuraveja järjestettiin yläkerrassa kotoiseen tapaan :D 

Puusti hurmasi jälleen väen ulkoisella habituksellaan. Upean kuvioinnin lisäksi, lihaksikkaalla kropallaan ja "ison pojan" kävelytyylillään. Onneksi Helmi Hippiäinen on niin siro ja neitimäinen, väheksymättä suuria rajattuja silmiään, ettei hänkään kovin paljon jälkeen jäänyt huomiossa. Oheiset kommentit ovat ehkä hieman puolueellisia ja oletuksia... mutta omat kisuthan ovat aina ne kaikkein kauneimmat, fiksuimmat ja muuten vaan parhaimmat ;)

Vaikka päivä oli varmasti mielenkiintoinen, niin Sturdiin mentiin lähes oma-aloitteisesti ja palasimme kotiin. Hetki vielä leikittiin, sitten herkuteltiin vielä possun sydämellä ja nyt on ilta mennyt nuokkuen. Toivon vain, että unta riittää vielä yöksikin.

Turvallisesti kotona päivän seikkailujen jälkeen. Herkkuja ja sen jälkeen veikan kainaloon. Kyllä Helmin kelpaa Puustin hoivassa.

Meillä muuten katsellaan televisiota... kuvan leffa ei kyllä ollut kovin mieleinen, kun kerittiin seuraamaan minunkin puuhiani. Puustin lemppari taitaa olla jalkapallo, kun muutaman kerran sitä urheiluruudusta tulleena, on Puusti hypännyt telkkarin äärelle ja yrittänyt saada pallosta kopin :D

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Ensimmäiset valjastelut

Sekavaa horjastelua, jännitystä, juttelua, jaloissa kehräämistä, varovaista tutkimista ja lopulta jopa innostumista. Monenlaisia vaiheita käytiin läpi ensimmäisten ulkoiluhetkien aikana läpi. 


 Molemmat kommentoivat ulkoilua useampaan otteeseen retken aikana.

Suunnittelin, että valjaisiin tutustutaan ensin kotona sisällä. Totutellaan niihin pikkuhiljaa, ennen itse ulkoilua. Tämän idean hylkäsin kuitenkin ensimmäisen kokeilun jälkeen. Molemmat vuorollaan sekosivat sisällä täysin, heittivät voltteja ja tarttuivat hampaillaan valjaisiin kiinni. Kaikintavoin niistä oli päästävä eroon. Helpotin melko pian hätääkärsivät pennut ja odotimme muutaman päivän, ennen uutta yritystä. 

Toisella kertaa laitoin valjaat vasta ovella ja nappasin ensimmäisen kaverin samantien kainalooni ja lähdettiin ulos. Nyt oli ympärillä uusia juttuja, joten valjaista poispyrkiminen ei ollutkaan enää ensisijainen toiminta. Oudolta tuntuivat kapistukset kylläkin, sillä kävelemään ei ensin meinattu päästä, vaan horjuttiin humalaisen kaltaisesti ja kellahdettiin useampaan otteeseen kyljelleen maahan. Vaikka se olikin erittäin huvittavan näköistä, niin onnistuin hillitsemään itseni ja kannustamaan jaloille nousemista yhä uudelleen.

Jaloissani oli turvallista alkuun nojata ja jutella, kunnes kävely valjaissa alkoi sujua. Sen jälkeen eroja ulkoiluun tutustumisessa rupesikin löytymään. Vaikka molemmat kissamaiseen tyyliin kiinnostuivatkin heiluvista heinistä ja vielä enemmän pikkukärpäsistä, niin selkeät käytöstavat erottuivat jo ensimmäisen retken aikana. 

Puusti lähti kulkemaan vierellä, kuin hyvin koulutettu koira konsanaan. Rauhallisesti ja rennosti. Ehkä jopa liian tiiviisti jaloissa, jolloin sain varoa koko ajan, etten astu tassuille. Häneen sai myös paremmin kontaktia ja houkutteltua toivomaani suuntaan pitkin polkua. Helmi-neiti puolestaan aloitti säntäilyt sinne ja tänne. Ei osannut oikein päättää, että mihin menee ja mitä tekee. Hän työnsi päänsä pensaisiin ja mönkin heinien alle. Neiti kiersi pikkupuskat ja pihan kalusteet niin, että sain selvitellä valjaita niiden ympärillä... hän myös kerkesi jo ekalla kerralla testata kiipeilytaitoaan puuhun :D

Vaikka alku olikin pelottavan oloista ja valjaat ikävän tuntuiset, niin yllättävän nopeasti noi nelikuiset kaverit tottuivat kuitenkin ideaan ja nauttivat selvästi. Erityisesti niiden kärpästen metsästyksestä! Kaverit olivat siis eri aikaan mukanani valjaissa ja molempien kanssa olin ulkona vajaan tunnin. Päivä oli lämmin, joten mitään kiirettä ei tutustumisessa pidetty. 

Sisälle tultuamme Helmi riehaantui valjaille ja heitteli voltteja niiden kanssa, kunnes otin ne pois. Puusti oli hieman rauhallisempi siihen saakka, kunnes valjaat sain pois, mutta sai sen jälkeen spurttikohtauksen ja juoksi hetken edestakaisin pitkin kämppää <3

 Helmi tarkkaavaisena
 Kukat ja kärpäset kiinnostivat Puustia
 Helmi "the kiipeilijä" uskaltautui testaamaan jo oikeaa puuta parikin kertaa
 Ei Puusti ihan näin pahasti seonnut... joku kasvi ei vaan maistunutkaan hyvälle :D

lauantai 10. elokuuta 2013

Matkustamista ja näytille asettautumista

Tänään oli jännä päivä. Ensimmäinen tutustuminen kissanäyttelyiden maailmaan.


Helmi valmistautumassa näytille... hämäävän rentona ;)

Ensimmäistä kertaa kotiutumisen jälkeen, lähdimme ulos asunnosta. Heti oli vuorossa parin tunnin automatka ja koko päivä pienessä kopissa kököttelyä Helsingin Vuosaaren erikoisnäyttelyssä. Tietämättä päivän tapahtumista, sisarukset valmistautuivat tähän päivään erinomaisesti. Illalla oli kunnon jamit vielä hieman ennen puoltayötä ja aamulla herätyskellon soidessa viideltä, kerittiin vielä ottamaan pienet leikit ennen matkaan lähtöä.

Sisarukset yllättivät tänäänkin. Aiemmin suuri yllätys oli se, että Helmi on kuitenkin se suurin kerjääjä; taitavin, nopein ja pitkäjänteisin, toisin kuin Puustin tunnetun ruokahalun perusteella ennakkoon odotin. Odotin hänen olevan myös se äänekkäin matkaseuralainen, mutta toisin kävi. Tämän tittelin sai nuoriherra. Tosin positiivisesti yllättivät molemmat, sillä nuoriherrakin rauhoittui reilun viidenkymmenen ensimmäisen kilometrin jälkeen.

Lisää  positiivisia yllätyksiä toi kaksikon käytös pelipaikalla. Yllättävää rauhallisuutta ja vieraskoreutta oli havaittavissa koko päivän... hetkittäin neiti oli kyllä esittelyissä oma itsensä ja saikin tuomarilta erityismaininnan olemalla "neiti". Häntä ei helpolla huiskilla hämätty, vaan kaikki muu ympärillä kiinnosti enemmän. Hyvää palautetta ja kaksi kertaa Ex1 oli kuitenkin ensikertalaiselle pennulle mielestäni hyvä tulos. Velipoika Gubbe veti odotetusti vielä hieman paremmaksi titteleillä 2 x Ex1 BIV NOM. Tässä erikoisnäyttelyssä oli siis tavallaan kaksi näyttelypäivää tiivistetty yhteen eli kahden tuomarin arvostelut. 

Yhdessä kun oltiin, niin lopulta uskaltautui rentoutumaankin häkissä.

En tiedä, että oliko päivän voittaja kuitenkin Puusti -herra. Lukuisien huomioiden ja kehujen perusteella, hän ainakin sai jonkinlaisen epävirallisen yleisön suosikki-lellikki-leiman :D Nuoriherra osasi vielä jopa nauttia suosiosta ja useista sylittelijöistä. 

Iloisesti yllätyin ja kovasti arvostan Silvercometin antamaa omaa huomionosoitusta Helmille. Ehkä se on jo ennuste tulevaan, sillä titteli oli the best silver queen. Neiti on kyllä jo melkoinen prinsessa, joten oikealla tiellä varmaan ovat. Kiitos Silvercomet Ocicats! ...onnittelut myös heidän erittäin kauniiden hopeiden eri muunnosten pärjäämiselle kisoissa!

Näyttelyn jälkeen automatka sujuikin pienten nukkuessa. Kotiin päästyämme venyteltiin, reippaasti nautittiin hieman iltapalaa, yritettiin viritellä leikkejä... mutta väsymys vei voiton. Toinen sammahti ensin eteisen ja toinen olohuoneen lattialle. 


Heiluvin tassuin toivottaa sisarukset hyvää yötä kaikille!

Loppuun vielä Northalla-perheen päivän tulokset koostettuna:
Juno CACS+CACS, Ulpu CAGCIB+CAGCIB NOM, Lily Ex2+CACIB, Rokka CAP+CAP==> PR, Helmi Ex1+Ex1, ja Gubbe Ex1 BIV NOM + Ex1 BIV NOM!

 Piti vielä lisätä "neidin" kuva palkintolautasensa ja uuden lempilelunsa kanssa. Käpälissä siis näyttelystä saatu virkattu rengas ja neitimäistä peilailua leikin lomassa :D

 Ensimmäisen näyttelyn arvostelut.

Kasvattaja Ullan tulkinta oheisista tuomarien papereista eli mukavat arvostelut Helmi kyllä sai <3
 
Näyttely A:

Tyyppi: Hienosti kasvava nuori neito
Pää: Vahva yläosa, kaareva otsa, hieman suorahko profiili, leukaa puuttuu
Silmät: Kaunis muoto, kaunis ilme
Korvat: keskikokoiset
Turkki: Hyvä laatu, lyhyt, hienot täplät, voisi olla parempi kontrasti
Häntä: Hieno muoto, keskipitkä
Kunto: Ex
Yleisvaikutelma: Hieman "neiti" :-)

Näyttely B:

Tyyppi: Well balanced girl, lovely
Pää: Fine wedge with ex muzzle + fine profile
Silmät: Ex almond + fine sized
Korvat: OK set for now
Turkki: Soft, fine babycoat, triking silver and fine pattern + contrast
Häntä: Ex
Kunto: Ex!
Yleisvaikutelma: Sweet, pretty + playful