Päivän tohinassa unohdin ottaa kuvia, joten ohessa kotitoimistopäivän apurit väsähtäneenä muutamaa viikkoa aiemmin.
Autoilua ei ole paljon tullut harrastettua, joten matkalla hieman kapinoitiin sitä vastaan. Tosiasiassa kuitenkin melko hiljaista jutustelua sisarukset pitivät. Perille saavuttua, vastassa oli uuden ympäristön lisäksi, kolme uteliasta ihmistä. Ensimmäinen kommentti heiltä oli, että ei taida tänään tulla työnteosta mitään :)
Kahvihetken jälkeen jokainen kuitenkin siirtyi omiin tehtäviinsä ja juniorit aloittivat paikkaan tutustumisen. Varovaisesti siirryttiin nurkasta toiseen ja kaverin kadottua nurkan taakse, se houkuteltiin äänekkäästi takaisin. Kärpäset rohkaisivat sisarukset vauhtiin. Niiden perässä mentiin tilasta toiseen, tehtiin näyttäviä ilmahyppyjä ja tietenkin talsittiin työpöydällä näppäimistön päältä monen monta kertaa. Kärpäset olivat isoja ja nopeita, joten antoivat haastetta pitkäksi aikaa kavereille.
Lounashetken aikana sisarusten viehättävyys pääsi parhaimmillaan esille. Keittolautaset oli saatu juuri eteen, kun Puusti päätti hypätä kapeasta tuolinraosta pöydälle... tuloksena oli kisu puoliksi keittolautasella! Hetken hämmennyksen jälkeen, tassuja ravistellen, siirryttiin hetkeksi sivuun siistimään itseään... niin ja tietenkin sen jälkeen jatkettiin esitystä, jossa molemmat muka kärsivät ihan järjetöntä nälkää...
Ihmisten saatua kunnialla loppuruokailunsa suoritettua, oli junioreiden vuoro. Keittiö oli sulattanut katkarapuja, jotka katosivat kupeista hetkessä. Evästystä seuratessamme kaveri kertoi, että heillä koirat syövät kiireellä omat ruokansa ja sen jälkeen menevät nuolemaan toistensa kupit. En kerinnyt ihan sanomaan loppuun, että niin nuokin tekevät, kun jo vaihtoivat paikkaansa toistensa jälkiä putsaamaan... koiramaista käytöstä?
Kaikesta rohkaistuneena sujui loppupäivästä rappusten juoksu jo kuin vanhoilta tekijöiltä (vaikka kotona ei rappusia olekaan) ja toimistoon kuulin sen, että juoksuraveja järjestettiin yläkerrassa kotoiseen tapaan :D
Puusti hurmasi jälleen väen ulkoisella habituksellaan. Upean kuvioinnin lisäksi, lihaksikkaalla kropallaan ja "ison pojan" kävelytyylillään. Onneksi Helmi Hippiäinen on niin siro ja neitimäinen, väheksymättä suuria rajattuja silmiään, ettei hänkään kovin paljon jälkeen jäänyt huomiossa. Oheiset kommentit ovat ehkä hieman puolueellisia ja oletuksia... mutta omat kisuthan ovat aina ne kaikkein kauneimmat, fiksuimmat ja muuten vaan parhaimmat ;)
Vaikka päivä oli varmasti mielenkiintoinen, niin Sturdiin mentiin lähes oma-aloitteisesti ja palasimme kotiin. Hetki vielä leikittiin, sitten herkuteltiin vielä possun sydämellä ja nyt on ilta mennyt nuokkuen. Toivon vain, että unta riittää vielä yöksikin.
Turvallisesti
kotona päivän seikkailujen jälkeen. Herkkuja ja sen jälkeen veikan
kainaloon. Kyllä Helmin kelpaa Puustin hoivassa.
Meillä
muuten katsellaan televisiota... kuvan leffa ei kyllä ollut kovin mieleinen, kun kerittiin seuraamaan minunkin puuhiani. Puustin lemppari
taitaa olla jalkapallo, kun muutaman kerran sitä urheiluruudusta
tulleena, on Puusti hypännyt telkkarin äärelle ja yrittänyt saada
pallosta kopin :D
Tarvinneekohan juniorit silmälaseja kun noin likeltä pitää tillittää? Ihania ovat, tietenkin <3
VastaaPoistaOlen kyllä yrittänyt jutella heidän kanssaan asiasta, mut ainakin sen jalitsun katsomiseen pitää olla lähellä, että saa koskettua palloon ;D
VastaaPoista...ihania ovat kyllä <3 ...toivottavasti mä pystyn joskus olee lähes yhtä hyvä varaäiti, kun sä olet heille ollut. Ne on niin luottavaisia, käsiteltäviä ja ihmisrakkaita.