Ensimmäisenä tilannekatsaus junioreiden kokoon: 6,5kk, jolloin Helmi 2,8kg ja Puusti 4,4kg. Tästä siis otsikon nimet. Helmiä olen kutsunut jo jonkin aikaa hippiäiseksi ja Puustista minulle sanottiin jokin aika sitten, että sen nimi ei voi olla mikään pulla-Puusti, kun jätkä on lihaksikkain kissa-nuorukainen, mitä me on nähty. Täten häntä ruvettiin kutsumaan Pojaksi. Minulle Puusti on kyllä nyt ja tulevaisuudessa Puusti, mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä ja viimeisin on tämä Poika. Helmi Hippiäisestä tuli siinä samalla lyhennetysti Hippi. Pakko myöntää, että tykkään kyllä näistäkin nimistä, joten meillä on nyt Puusti Poika ja Helmi Hippi(äinen).
Yksi ehkä eniten odotettuja asioita oli Tampereen syyskuisen näyttelyn kuvat, jotka Tessa.lv otti. Onneksi on salamat ja nopeat suljinajat. Saatiin sentään suurin osa liikkeestä pysäytettyä.
Pistän heti niitä tähän muutaman ja blogin loppuun lisää.
Sisarukset kiltin, söpön ja rauhallisen näköisinä, vaikka molempia nosteltiin useamman kerran kuvauspöydälle takaisin innostuttuaan liikaa kuvaajan leluista.
Helmi Hippiäinen edustuskelpoisena
Puusti Poika hurmaavana itsenään
Yksi suurimpia jännityksen aiheita viimeisen kuukauden aikana oli kymmenen päivän lomamme. Siis me ihmiset reissattiin ihan ulkomaille saakka, joten sisaruksille piti järjestellä toisenlainen loma. Reissuun lähtiessäni olin kyllä jo hyvillä mielin, sillä sisarukset saivat oleskella tutussa kodissaan ja saivat tutut ihmiset palvelijoikseen. Reissun ylittäessään puolenvälin, sain viestin, että voiko juniorit viedä toiseen osoitteeseen pariksi päiväksi. Koska tiesin paikan, niin lupasin ilman vastuuta niiden aiheuttamista tuhoista.
Isompia tuhoja ei juniorit aiheuttaneet, mutta hieman liikettä kuitenkin. Paikan koiran (joka ei ollut kotona) ruokasäkki rei-itettiin, liskon terraarion edustalle rakennettiin barrikadi yöksi ja pikkutavaroita korjattiin pois sitä mukaa, kun juniorit löysivät niistä mukavia leluja itselleen.
Reissuun sain kuitenkin pari kuvaa, jotka kertoivat niiden viihtyneen.
Kotoisen oloista leikkimistä
Turvallista uneksimista
Lisko kiinnosti erittäin paljon ja ehkä hieman toisinkin päin...
Loma oli siis onnistunut kaikille!
Tänään myrskytuulisena iltana, sähköt katkesivat tunniksi asunnoltamme. Sytytimme siis useita kynttilöitä. Tämä oli ensimmäinen kerta junioreiden aikana. Poika kävi ensimmäisenä tutustumassa, mutta huomasi onneksi riittävän etäältä lämmön ja poistui paikalta. Hipille tuo ei riittänyt, vaan päätti tutkia hieman lähempää... ja kävi niin kuin monelle kissalle ainakin kerran eli kulmakarvoista osa meni kippuralle. Sillä hetkellä poistuttiin paikalta, mutta oli lähellä, ettei toiselle puolelle käynyt samoin, kun liekki yhä edelleen kiinnosti.
Muuten elämä on ollut varmasti melko samanlaista, kun useissa oci-perheissä. Korjataan sitten kiipeilypuuta tai asennetaan television seinäkiinnikkeitä, tiskataan tai laitetaan pyykkejä kuivumaan, niin kaikessa on apurit mukana. Eikä riitä, että etäältä katseltaisiin, vaan väliin pitää nenä työntää sekä hieman tassulla koittaa. Meidän ihmisten kotipäivät ovat heille edelleen melko rankkoja, kun pitää olla jatkuvasti valppaana, ettei vain missaa mitään :)
Poika on edelleen hieman rauhallisempi ja voisiko sanoa, että kiltimpi. Ei Hippikään tuhma ole, se vaan rakastaa kiipeilyä (vaatekaappien ylimmillekin hyllyille+ roikkumista kahvoista, naulakon päällä, suihkuverhotangon päällä, tuuletusikkunan päällä) ja tällä hetkellä haaveillaan makuuhuoneen roikkuvaan lamppuun hyppäämistä. Lisäksi Helmi on heittäytynyt "vauvaksi". Hän tulee aamusta "inisemään" viereen, kömpii peiton alle, kehrää + polkee ja puraisee... ei kovasti ja ilkeästi, vaan enemmänkin hellyyttä osoittaen ja kutittaen. Puusti puolestaan nukkuu yleensä kiltisti koko yön jaloissa ja tulee iltaisin syliin. Helmi ei ole aikoihin rauhoittunut enää istuessa syliin.
On multa kysyttykin, että oletko varmasti hankkinut kissoja? ...toinen kun makoilee (ja kävelee) jaloissa kuin koira ja toinen kiipeilee kuin marakatti... niin, katti kuin katti, vaikka olisikin sitten marakatti :D
On multa kysyttykin, että oletko varmasti hankkinut kissoja? ...toinen kun makoilee (ja kävelee) jaloissa kuin koira ja toinen kiipeilee kuin marakatti... niin, katti kuin katti, vaikka olisikin sitten marakatti :D
Eiköhän tässä jälleen yhdeksi kerraksi tarinaa. Lopuksi vielä muutamia kuvia, kun juniorit olivat lähes 5kk ikäisiä.