Sisaruksien yhteisiä touhuja on ollut huippua seurata. Ajatus siitä, että minä jään huomiotta, on ollut aivan turha. Päivä päivältä persoonat tulevat selkeämmin esille ja he hakevat itsekseen kontaktia minuun. Tänäänkin on Puusti jo sylitellyt yksin näyttelystä saavuttuamme ja nyt kirjoittaessani tulee Helmi kehräten puskemaan läppäriä, käppäilemään sen yli, kiipeää syliini ja niskaani ja keskeyttää puuhani Ihanalla tavalla.
Jotkin Helmin neitimäiset piirteet muistuttavat edesmenneen Viivi-kissani piirteitä, jopa siinä määrin, että mainitsin läheiselleni välillä meinanneeni kutsua häntä Viiviksi. Vastaukseksi sain, että olen kutsunut jo... Täysin eri kissa ja persoona tuo on, eikä nimi tule haikeudella, vaan ihan alitajunnan virtana, ilman vertausta tai kaipuuta Viiviä kohtaan.
Edelleen ajoittain juniorit mahtuvat molemmat syliini yhtä aikaa <3
On ne vaan niin lutusia... varsinkin, kun nukkuvat :)
Tänään oli jälleen näyttelypäivä. Tällä kertaa kotinurkilla Tampereella. Uskon, että lyhyempi matka oli meille kaikille mukavempi. Ennakkojännitystä ei ollut tällä kertaa sisaruksillakaan, joten ensimmäiset tunnit kävimme yhteistä henkistä taistoa siitä, että saavatko he tahtonsa läpi ja pääsevät pois häkistä (tai ainakin saavat ruokaa ...ja lisää ruokaa) vai onko päätös minun ja he pysyvät siellä.
Jonkinlaiseen kompromissiin pääsimme ja vuoronperään he pääsivät sylistäni tutkailemaan niin muita ihmisiä kuin kisujakin. Juniorit saivat silityksiä useilta lapsilta ja uskon, että ilo oli ainakin minun ja lasten välillä molemmin puolinen. Koska sisarukset ovat niin kilttejä, niin oli mukavaa antaa vierailijoiden silittää heitä ja samalla kertoa, kuinka ihania ocit ovat!
Iltapäivällä oli ilo löytää heidät hyvin rentoutuneena häkistään.
Taisin herättää sisarukset oikeilta uniltaan :D
Puusti jatkoi unia ja Helmi päätti hieman siirtyä, jotta kuvaan saadaan paremmin kasvattaja Ullan tekemä Piraatti-pentueen huopa... sekä hieman tuunailtua sisustusta (verhojen takana on tietenkin pitänyt käydä moneen kertaan).
Kehuja ja ex1 Helmi jälleen sai... mietin vaan, että kehutaanko kaikki lapset samalla tavalla ja sitten vasta joskus isompina tulee totuus esille :) Puustikin pääsi moikkaamaan tuomaria. Epävirallisesti ja koko arvostelun päätyttyä. Erityisesti turkin kunto ja kuvioinnit saivat häneltä innostuneet kehut, mutta lihaksikas ja hyvämallinen kroppakaan ei jäänyt huomaamatta. Täplien kanssa se olisi varmasti kova kilpailija sisarilleen, mutta taitaa nyt poikkeavalla kuvioinnillaan, viedä kuitenkin voiton kaikkien suosiossa yksimielisesti.
Päivän yksi kohokohta oli se, kun kävimme Tessan kuvattavana. Uskomattoman hyvin löytyi kuvista onnistuneita, vaikkei kaverit pysyneetkään yhtään paikallaan ja aikaa kului niiden takaisin pöydälle nostamiseen lähes yhtä paljon kuin kuvaamiseen. Muutamille kierosilmille ja jääkiekon maalivahti-tyyppisille kuville nauroimme Ullan kanssa ääneen, mutta ne jäi kuitenkin lunastamatta. Nyt vain odottelen kuvien saapumista sähköpostiini.
Puustin kanssa keskusteluita pihapenkillä lämpimänä syyskuisena alkuiltana. Puusti on edelleen sitä mieltä, että valjailla on jokin luonnoton voima, joka pyrkii kaatamaan hänet. Siksi ulkoilu on hänen kanssaan enimmäkseen istuskelua ja juttelua :)
Puusti esittelee komeaa kuviointiaan ja kiiltävää turkkiaan.
Helmi ei ole antanut valjaille samaa valtaa, vaan paikasta toiseen säntäilyn lisäksi, jatkaa kiipeilytaitojen testaamista hyppäämällä puunrunkoon.
Suloinen neiti pienen hetken paikallaan, jotta saadaan yksi lähes heilahtamaton kuva kännykällä.
"En se minä ollut..."
Puusti on löytänyt vessapaperirullat ja löytää ne myös muualtakin kuin telineestä... siksi niitä on tuhoutunut jo neljä.
Vähäistä tämä silti on eli muuten tuhot ovat jääneet lähes olemattomiin.
Tällaisia kuulumisia tällä kertaa.
Lämmintä syksyn jatkoa toivottavat,
Helmi, Puusti & Tiina
